Viikonloppuna käristin itseni kirkkaanpunaiseksi Villa Hynnisessä, hassuttelin kavereiden kanssa, kävin melontaretkellä kanootilla ja kaikenkaikkiaan vietin rentouttavahkoa kesäelämää. Etukäteen olin onnistunut erään keskustelun seurauksena kehittämään ahdistusta, mutta lopulta kaikenkaikkiaan oli oikein kivaa. Ehkä kuitenkin kaksi päivää sosiaalisuutta olisi riittänyt, nyt alkuviikosta on nimittäin ollut melko väsähtänyt olo ja olenkin ollut melkolailla omissa oloissani, töitä lukuunottamatta tietenkin.

Heidi kantoi patjansa olohuoneeseen. Veikkaan katolla juotavan kesällä vielä aika paljon. Seppiksen ja Heidin kanssa yhtenä perjantaina katselimme auringonnousua ja fiilistelimme, ei yhtään haittaisi vaikka niin tapahtuisi vielä monta kertaa. Olen ollut nyt kevään aikana vähän ahdistunut tähän yhteiselämään, monesti nimittäin minulla on ollut tarve olla ihan yksin ajatusteni kanssa. Nyt sekään ei enää ole niin ylikorostunut ongelma, voin aina kiivetä katolle. On jotenkin rauhoittavaa olla korkealla ja katsella muiden talojen kattojen ylitse.

Sain yhtäkkiä kimmokkeen kaivaa hyllystä Metallicaa ja viettää laatuaikaa nostalgian parissa. En voi kuin myöntää joidenkin tiettyjen osioiden iskevän edelleen, yhtä kipeästi kuin ennenkin.

Lay beside me
Under wicked skies
Through black of day
Dark of night
We share this pair of lives
The door cracks open
But there’s no sun shining through
Black heart scarring darker still
But there’s no sun shining through

Ulkona paistaa aurinko ja silti istun edelleen toimistossa, jossa ilmastointilaite puhaltaa kylmyyttä suoraan niskaan. Viimeiset viikot töissä ovat olleet sanallasanoen hektisiä, sen lisäksi olen ollut vapusta asti kipeänä. Antibioottikuuri loppuu tänään, viimeinkin.

Olen ehtinyt tällä välin juhlia syntymäpäiviäni ja tupaantuliaisiani, syötin vieraille kymmenen kiloa lihaa ja grillailimme pihalla kunnes oli niin pimeää, ettei enää nähnyt mitään. Olin kutsunut paljon ihmisiä, suuret kiitokset kaikille tulleille (erityiskiitokset Nabaztagin tuoneille)! Ne jotka eivät päässeet paikalle voisivat mielihyvin nyt kesän tai miksei syksynkin aikana kutsua itsensä kylään katsomaan asuntoa ja syömään vaikka jäätelöä. Kaikenkaikkiaan kemut olivat aivan äärettömän hauskat, joskin sunnuntai-iltapäivänä alkoi yksinäisyys hieman vaivata. Mutta niin kai tapahtuu yleensä aina kaiken sosiaalisen kivan päättyessä yllättäin?

Sitä ennen vappu oli aivan loistava, en keksi enää mitään parannettavaa konseptiin. Ensin grillasimme Katajanokalla, siirryimme kotibileisiin, nukahdimme aikaisin ja lähdimme aamulla Ullanlinnanmäelle piknikille. Siellä oli koko Kaivari mustanaan ihmisiä, meillä oli hyvät eväät, aurinko paistoi todella lämpimästi ja juteltavaa riitti. Seura oli myös erinomaista!

Töissä olen tavannut asiakkaita, ollut tukka putkella ja asennellut uutta konetta käyttökuntoon. Hyppäys tähän valtavaan MacBook Prohon ja Leopardi-versioon OSX:stä on merkittävä. Sain myös uuden puhelimen, joka on niin hieno, että se todennäköisesti digitaalisten juttujen ohella paistaa vohveleita, mittaa ruumiinlämmön ja tiskaa astiat. Innostuin myös yhtenä yönä harjoittelemaan puhelimen teemojen tekemistä, todella hauskaa mutta aikaavievää hommaa!

Suutarin lapsilla ei usein ole kenkiä, niinpä oma nettisaittinikin on jäänyt melkoisen vähälle huomiolle. Blogiakaan en ole yksinkertaisesti tätä ennen ehtinyt päivittämään pitkiin pitkiin aikoihin. Haaveilen omasta ajasta, jonka voisin käyttää Photoshopin profeettaa ja CSS:n senaattoria leikkiäkseni, jotta saisin viimeinkin uutta ilmettä jo pitkään samalta näyttäneille sivuilleni. Alkuperäinen ideani oli ottaa oma saittini ensimmäiseksi Midgard-projektikseni, mutta kun toimenkuvaani töissä tuli yllättäviä muutoksia (aka. minut ylennettiin toisiin tehtäviin), ei Midgardin asennuksen ja konfiguraation opettelulle ole jäänyt yhtään aikaa. Mutta ei se mitään, vuodenvaihteeseen mennessä toivon osaavani jo jotain. Olen nimittäin päättänyt, että oma saittini menee seuraavan leiskapäivityksen yhteydessä julkaisujärjestelmän päälle ja tuntuisi jotenkin tyhmältä olla käyttämättä ns. omaa järjestelmää.

Suurimman osan hyvin vähäisestä henkilökohtaisesta elämästäni syö tapahtuma nimeltä Ropecon. Olen kuitenkin onnellinen, että juuri nyt tilanne sen osalta on melko stabiili, uusi nettisaitti on menossa julki piakkoin, työvoiman rekrytointi on saatu alkamaan, graafisen ilmeen suunnittelu on loppusuoralla, ohjelmaa pukkaa ovista ja ikkunoista - ja nyt on vasta toukokuu! Hieno tiimi meillä on, en voi kuin kiittää onneani!

Oheisesta kuvasta, jonka nappasin juuri äsken uuden koneen integroidulla kameralla, voitte huomata miten hiukseni ovat kasvaneet sitten rastojen poisoton, en oikeastaan enää muista minulla niitä olleenkaan. Pisimmät hiukset yltävät jo reeeilusti olkapäille ja lyhyimmät ovat saavuttaneet polkkamitan. Huomioikaa myös tällä viikolla ihan itse askartelemani kirkkaanpunaiset d20-noppakorvakorut!

Paraikaa juttelen työpaikan Nabaztag-kaniinille. Onpa hassua olla yksin paikalla, kun on niin hiljaista. Kunhan koneeni kovalevy kopioituu Time Capsule Diskille, jätän hetkeksi toimiston oman onnensa nojaan ja lähden viettämään viikonloppua kaverin valmistujaisten, 80-vuotispäivien ja jonkin verran töidenkin merkeissä.

Ulkona sataa taivaan täydeltä räntää, suuria märkiä tiskirättejä. Nukuin pitkään ja suunnittelen hiljalleen tekeväni vähän aamupalaa ja katsovani muutaman ohjelman Ylen areenalta. Illalla ollaan menossa työporukalla seuralaisineen elokuviin katsomaan Porco Rossoa ja sen jälkeen ravintolaan syömään.

Perjantaina kävin pitkästä aikaa opiskelijabileissä, kaiken lisäksi oltiin kuokkavieraina. Sumopainipuvut näyttivät hauskoilta ja suorastaan surrealistisilta, opiskelukaverit kävivät vuorotellen halailemassa ja saarnaamassa miten minua pitäisi nähdä useammin. Lopulta tanssittiin ilman kenkiä aamuneljään ja käveltiin pitkääsiltaa Kallioon. Lauantaina tuntuikin sitten enemmän tai vähemmän flunssaiselta. Sunnuntaina kävin sankarillisesti kahdella eri kirppiksellä ja meille muutti mm. Malibu-Barbie vuosimallia 1971.

Long time no ABC. Pieni kertaus siitä mitä on tapahtunut.

- Olen tehnyt töitä.
- Olen yrittänyt epätoivoisesti opiskella ja hyväksynyt hiljaisesti muutaman kurssin jäävän kesken ja myöhemmälle.
- Tietokantasovelluksen harjoitustyö meni läpi. Olenko jo sanonut vihaavani harjoitustyökursseja? No nyt sanon.
- Selvitimme mittavan Ropecon-kriisin. En tiedä mihin joutuisin ilman Niksua. Itkeä vetistelin jo kahvikuppiin javalabraa ja kurjaa elämää, niin Niksupa taputti selkään sekä lohdutti ja tajusin etteivät asiat ehkä niin huonosti olekaan. Ylipäätään tämänkokoisen projektin vetämisen kannalta on ihan pakko olla joku toinen, jonka kanssa voi jakaa vetovastuuta ja ylipäätään edes puhua. Meillä on ollut todella hienoja spontaaneja aivoriihiä, kun ollaan ihmetelty eri juttuja ja keksitty kaikkea jännää. Plus kiitos Niksun ja duomvitreffien olen löytänyt Cafe Ateneumin kasvisruoasta koostuvan lounasbuffetin! Mitä ihanaa ruokaa! Ruoasta puheenollen, käytiin muutama viikko takaperin duuniporukalla katsomassa Porco Rosso elokuvissa ja syömässä italialaisessa ravintolassa nimeltä Zio Pepe, erityiskehut ravintolan omatekoiselle ananassorbetille. Menen takuulla uudestaan.

Viime viikolla kävin leffassa katsomassa Sweeney Toddin, Johnny Depp oli varsin yllätyksettömästi erittäin komea ja Helena Bonham-Carter ihan elementissään hutsahtavan piirakkakaupan tädin roolissaan. Leffan juoni oli kyllä ihan vinksahtanut satu, järkytyin hieman siitä kun Sweeney heitti Mrs. Lovettin valtavaan piirakkauuniin, eivätkä jälkeenpäin näkemäni painajaiset siis olleet ihme. Teatterissa menisi muitakin kivoja eläviä kuvia, jos vain saisi revittyä jostain aikaa niiden katseluun.

Olen kolunnut kirpputoreja niin yksin kuin Sonjankin kanssa ja saalistanut mm. Malibu Barbien vuodelta 1971 sekä sydänkuvioisia peltipurkkeja. Alun perin minun ja Sonjan piti mennä sunnuntaina myymään, mutta kun pöydät oli loppuunvarattu mentiinkin vain ostoksille. Sen jälkeen tehtiin Tatun kanssa hämmentävää -kuulemma thaimaalaista- perinneruokaa spam-sushia (!!!) eli teriyaki-kastikkeessa ja sokerissa paistettua nötköttiä käärittynä sushiriisiin ja norilevyyn. “Mielenkiintoisesta” konseptistaan huolimatta ruoka oli ihan huomattavan hyvää. Vaihdettiin Tatu Perttuun, jolle etsittiin asuntoja ostettavaksi Oikotieltä ja ylipuhuttiin sitä lähtemään kanssamme Tallinnaan kissanhakumatkalle. Sonjan ja Tatun kissa Bitti on nimittäin alun perin Virosta kotoisin ja yllättäen olivat Rekku Rescuet löytäneet Bitin veljen sieltä myös, se on nyt Tallinnassa kotihoidossa. Minun ja Sonjan mielestä oli ihan maailman paras idea lähteä Tallinnaan, Perttu saa kissan ja me tytöt päästään Day Spahan mutahoitoon. Yllättäen Perttu ei kauheasti lämmennyt, mutta asuntonäytön meidän valkkaamaan kämppään se kyllä lupasi buukata. Pieniä askelia…

Oma kissanhankintani edistyy siten, että silmät ja korvat ovat jatkuvasti avoinna. Haasteita tuo vaatimukseni sukupuolesta (tyttö) ja ulkonäöstä (norjalainen metsäkissa). Aitoa rotukissaa en luonnollisesti ole hankkimassa, kun ei minua näyttelyissäkäyttäminen kiinnosta ollenkaan. Äiti ehti jo hermostua puhelimessa ja väitti noin kärjistetysti, että käsissäni kissa kuolisi nälkään, se olisi aina heillä hoidossa, enkä minä ikinä kotona. Kiitin luottamuksesta ainoaa tytärtään kohtaan ja yritin perustella, että ikäisilläni ihmisillä on helposti leikki-ikäisiä lapsia, joten olisi onnellinen siitä että hankin vain kissan. Luulen että voisin soittaa aprillipäivän puhelun huomenna ja sanoa “en otakaan kissaa, olen raskaana ja laskettu aika on marraskuussa!!“, annan sen haukkoa henkeään jonkin aikaa ja sitten kysyn, joko se siunaa kissan. Olen yrittänyt puhua niitä jo ties kuinka kauan ottamaan maalle uutta kissaa sen rakastetun ja edesmenneen tilalle, mutta jostain syystä suhtautuvat ideaan nihkeästi. Ollaan äidin kanssa niin samanlaisia, että parhaimpina päivinä puhalletaan täydellisesti yhteen hiileen ja silloin kun ollaan eri mieltä runnotaan palikkatestissä tehokkaasti neliönmallista palaa kolmionmuotoiseen reikään.

Värjäsin tukan toffeenväriseksi Eevan avustuksella eilen, käytiin porukalla saunassa ja katsottiin leffaa kunnes nukahdin sohvalle. Luin salaa nuorten keskustelupalstaa netissä, neuvoivat syömään biotiinia kun kasvattaa hiuksiaan, joten hankin 330 tablettia mainittua tavaraa. Raportoin myöhemmin lähteekö tukka nopeaan kasvuun, vai oliko kaikki huijausta. Tänään ehdin jo kirjoittaa javalabran määrittelydokkarin aamukuudelta ja käydä hammaslääkärissä porattavana, nyt nyyhkin poski puuduksissa. Olen myös onnistunut kehittämään jostakin erittäin ilkeän yskän, jota yritän hoitaa Medipektin yskänlääketableteilla. Kun lisätään mukaan vielä hormonit, monivitamiinit ja kalaöljykapselit voisin varmaan samalla siirtyä kokonaan pilleripohjaiseen ruokavalioon.

Tänään on vuorossa ensimmäinen awif (a week in Finland) -ohjelma, johon pääsen ottamaan osaa. Sarjakuvajulkkareissa on luvattu kuohuviiniä. Suosittelen osallistumaan awifiin, vaikkei Solmukohtaan varsinaisesti tulisikaan, varsinkin jos ulkomaalaiset roolipelaajat/larppaajat kiinnostavat. Koko viikko on enemmän tai vähemmän pyhitetty solmukohtailulle ja perjantaina suuntaan sitten nenäni kohti kokoushotelli Kiljavanrantaa. Toivottavasti saan kaiken tarpeellisen hoidettua siihen mennessä, muka pitäisi jossain luennoilla ja töissä ja kokouksissa käydä. Pelkään myös maksani puolesta, raukkaparka on jäänyt keväällä ihan liian vähälle treenille, sen huomasi jo perjantaisella opiskelijamaisella iltapäiväkaljalla Puten ja Einarin kanssa, olin kahden tuopin jälkeen oikeasti nousuhumalassa.

Maanantaina istuin seiskan ratikassa matkalla keskustaan luennolle, aurinko häikäisi jopa suljettujen luomien läpi. Se lämmitti otsaani ja nenääni, pysäkeillä ovista tulvi sisään kevättuoksu. Sellainen hiekkapölyn, lämmön ja mullan yhdistelmä, joka tuo mieleen aina ensimmäiset kevätpäivät, joina viimein uskaltaa istua kalliolla ilman takkia, ostaa kevään ensimmäisen jätskin ja sitä syödessään alkaa kuin varkain suunnitella jo kesän festareita, mökkireissuja ja muinaismarkkinoita. Mikä ihana olotila! Huolestuttavaa tosin on se, ettei maaliskuu ole vielä alkanut…

Usko tulevaisuuteen selvästikin pitää ihmisen elossa, jotain tekemistä mainitulla kevätvalollakin saattaa olla asian kanssa. Olen toistaiseksi päässyt tyveneen mielentilaan opiskelujen suhteen, sunnuntaina häistä tultuani intouduin siivoamaan suurimman osan asunnosta ja tänään käytin merkittävän osan jäljelläolevasta rahasta sisustusliikkeen loppuunmyynnissä. Jotain tapahtumien merkittävyydestä kertonee, etten ole Pasilassa vielä kertaakaan tehnyt vastaavaa suursiivousta -ja muutin tänne sentään viime kesäkuussa. Vaaleanpunaisten Post-It-lappujen armeija on myös saatu pääosin kukistettua, php ei ole vielä kokonaan taipunut, mutta perjantaihin mennessä varmasti ainakin tarpeeksi projektikurssin läpäisemiseksi. Nyt lienee vain tyyntä myrskyn edellä, mutta en jaksa olla huolissani. Tänään tuli viimeinkin positiivinen tulos lähemmäs viisi viikkoa sitten tekemästäni matikantentistä. Sydäntäni jo pitkään puristanut käsi selvästi venyttelee jo sormia irrottaakseen otteensa.

Näen päiväunia norjalaisesta metsäkissasta ja asunnosta vanhassa kivikerrostalossa, jossa on jugendmaalaukset rappukäytävässä, korkeat huoneet ja leveät ikkunalaudat. Lyhyemmällä tähtäimellä voisi kirjoittaa pari luentoesseetä, tehdä jo mainitun php-projektin loppuun ja paeta viikonlopuksi maaseudun rauhaan. Seuraavalla viikolla sitten käydä ahkeroimassa töissä ja tavata ihmisiä, joille ei triangelissani ole vain riittänyt aikaa. Viimeinen periodi pitäisi vielä lipastolla jaksaa painella lävitse, sen jälkeen alkaa kesä.

TV-viihdettä on tarjonnut YLE:n areena. Tänään välttelin PHP:n koodaamista ja katsoin Lemmenleikit-ihmissuhdedraaman ensimmäisen jakson. Olen jäänyt aika tehokkaasti nettiteeveen koukkuun, Nelosen nettitv ei onneksi minulla toimi, mutta maikkarin nettiteeveestä olen tuijotellut jo monta jaksoa Pikku-Britanniaa ja komeita palomiehiä Pelastajia. Joostista on tullut tähän mennessä vain tylsää ohjelmaa ja musiikkivideoita. Jos jossain vaiheessa saisi rahaa, voisi ostaa isomman kuvaputkitelkkarin käytettynä, niitä kun saa halvalla porukan siirtyessä taulutelkkareihin ja kai joskus se digiboksikin on hankittava. Toisaalta elämä ilman “oikeaa telkkaria” on ollut ihan antoisaa, dvd-julkaisut riittävät tarpeisiini melko pitkälti. Ei myöskään tarvitse käyttää aikaa sohvalla makaamiseen ja kanavasurffailuun, telkkarilta säästynyt aika on helppo tuhlata netissä pyörimällä. Kaipaan on-demand-telkkaria, sellaista jenkkien TiVo:n tapaista. Miska on hankkinut tallentavan digiboksin, jossa on avoin ohjelmointirajapinta ja tehnyt itse kilkkeen, johon voi syöttää avainsanoja ja boksi nauhottaa. Sepä olisi luksusta, kun voisi vaikka kerran viikossa istahtaa paikalleen ja katsoa, että “jaah, mitähän tänne olisi viikon aikana kertynyt”.

Olen pelannut internet-tabletilla paljon Mahjongia. Olen myös kironnut sitä miten vähän langattomia avoimia verkkoja Helsingissä on. Tää on ilmeisesti se tietoyhteiskunta… Opiskelukaveri tosin väitti laitoksella, että se mun laite (tai siis sen antenni) saattaa vaan yksinkertaisesti olla niin pieni, ettei se tukiasema vaan yksinkertaisesti kuule sitä sen pikkuisen pientä ääntä.

Kiire on kyllä elämän syöpä. Odottelen innolla tenttiviikkoa, väliviikkoa ja edessä siintävää pääsiäislomaa. Solmukohtakin lähestyy vääjäämättä, päätin sitten lopulta osallistua tapahtumaan maksavana vieraana ilman mitään velvoitteita. Aika paljon tapahtumaan on tulossa suomalaisia tuttuja, jotka eivät ole aiemmin kohdissa käyneet.

Eiliset polttarit menivät todella hyvin! Aloitin aamun ihastelemalla kaunista vaaleanpunaista auringonnousua Itä-Pasilan yllä kello kymmentä vaille kahdeksan. Jatkoin nuoruusmaisemiimme Pitäjänmäkeen ja Konalaan, kiipesin Malminkartanon jätemäelle ja rehellisestisanottuna luulin että kuolen siihen rasitukseen. Pakkasta oli vain 15 astetta… Syötiin evääksi jäätyneitä sämpylöitä ja kaakaota, jonka poltin aamulla pohjaan. Onneksi se ei vaikuttanut makuun. Pyörittiin pitkin Konalaa, käytiin yhden tytöistä kotona juomassa kahvit, lipesin kotiin, mentiin Katrin kanssa Latokaskeen sulhasen äidin luokse, jonne muukin porukka sitten lopulta päätyi. Syötiin itsemme ihan täyteen, kosmetologi käsitteli meidät kaikki (vitsi minulla ei olekaan koskaan aiemmin ollut näin siististi nypittyjä kulmakarvoja!), joimme mohitoja, juorusimme, katsoimme telkkaria ja lähdimme keskustaan ravitsemusliikkeisiin, joista saa alkoholia rahaa vastaan. Valvoin yli 22 tuntia putkeen, loppuvaiheessa hermot olivat aika kireällä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Sulhanen soitti minulle iltapäivällä kysellen morsiamensa perään ja ensi lauantaina on sitten häät. Vähän harmittaa, että joudun menemään juhliin ilman avecia, mutta elämä on. Enköhän jonkun sentään saa korvasta raahattua tanssilattialle…

Aloitin viime viikolla työt Nemeinillä ja olen viettänyt ihan kiitettävästi aikaa Espoon erämaassa kuunnellen käsittämättömiä keskusteluja Midgardista, MidComista ja ties mistä. Uudet ihmiset, uudet järjestelmät ja wlan-kaniinit ovat imaisseet mukaansa senverran, että tietokantasovelluskurssi laahaa jäljessä. Kohta pitää alkaa paniikinomaisesti koodata, että saan sen määräajassa valmiiksi. Saa nähdä miten tietomurto laitoksen palvelimille vaikuttaa palautusaikoihin… suurin osa kurssilaisista kai käsittääkseni kuitenkin tekee toteutusta db.cs.helsinki.fi:ssä, joka on nyt ajettu toistaiseksi määrittelemättömäksi ajaksi alas.

Tänään toimisto suorastaan vilisi ihmisiä, kun kaikki paikallaolleet minua ja Joonasta lukuunottamatta tekivät lähtöä Midgard Developer Meetingiin Ruotsiin. “My work mates went to Sweden and all we got were these lousy t-shirts!” Oikeasti paita on kyllä tosi hieno!

Olen viime aikoina nukkunut ja syönyt liian vähän. Kummaa etten ole tämän kiukkuisempi. Olen myös ajatellut joitain asioita varmaan vähän liikaa, toisaalta tuntuu siltä, etten ehdi keskittymään mihinkään siksi, että on liikaa kaikenlaisia asioita koko ajan tekeillä. Yritän käydä kuitenkin viittä kurssia lipastolla, järjestää conia ja tehdä töitä, odottelen tässä burn outia.

Veikkaan löytäneeni “mun wowin”, Hello Kitty Online -mmorpg. Jonotan nyt betatunnuksia, pakko saada!

Olin viime viikolla kahdessa työhaastattelussa ja molemmat firmat olisivat palkanneet minut. Tämä aiheuttikin pienoista päänvaivaa sekä tunnontuskia, kun piti melko nopeasti päättää mitä tekee -ja tietenkin torjua jompikumpi jaossa ollut työtarjous. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että tein oikean valinnan, koska olen ihan pähkinöinä uudesta duunista. Itse pääkallonpaikka tosin on Espoon erämaassa, tulevaisuudessa voin kuitenkin tehdä ainakin osan tunneista etätyönä. Tunnustettakoon vielä, että jänskättää ihan kiitettävästi, mutta eiköhän se tästä. Vaikka kalenterivammani ei näinollen parannukaan, niin ainakin voin olla huoleti kesätöiden suhteen. En oikein pysty vieläkään käsittämään tuuriani, kaverit tuskailevat hiki hatussa hakemusten kanssa ja ahdistuvat, minulla tärppää kahdesti viikon sisään. Eikä edes mistään hanttihommista, vaan ns. omalta alalta. Okei, oman alan hanttihommista, mutta niitähän minä juuri halusinkin.

Olen aloittanut PHP-raamatun lukemisen ja olen nyt sivulla 100. Varsinaista tietokantasovelluksen toteutusta sensijaan en ole vielä aloittanut, vaikka olisi pitänyt. Loppuviikosta saatan olla kiukkuinen, myöhässä aikataulusta ja vain itseäni voin syyttää. Olen yrittänyt siistiä kalenterin iltamenoista tyystin seuraavan parin viikon ajaksi, että saisin projektin kunnialla tehtyä loppuun. Valvottuja öitä ei vain voine välttää.

Tietotekniikka NYT-kurssi jatkaa mielenkiintoisuuttaan, keskiviikkona luvassa IBM:n edustajan luento aiheesta Service science -palveluista tiedettä? Edellisestä luennosta pitäisi myös vääntää essee. Mainostan jo etukäteen -mikäli lukijoista löytyy kiinnostuneita- erästä tulevaa luentoa, joka lienee erittäin mielipiteitäherättävä… 20.02. Arto Alaspää (Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry / IFPI-Finland) Tekijänoikeus: luovuuden kannustin vai tietoyhteiskunnan kehityksen jarru? Luennot pidetään Kumpulan kampuksella Exactumissa kello 16-18. Luennot ovat avoimia tilaisuuksia, joten allekirjoittaneen puolesta tervetuloa!

Käytin tänään kasan rahaa, nimittäin tietokoneen kymmenvuotiaat kaiuttimet päättivät eilen illalla mennä tehokkaasti rikki ja jättää minut kärvistelemään hiljaisen koneen viereen. Ajattelin sitten kerralla ostaa hyvät ja kannoin Logitechin Z-4:set kotiin. Nyt on sitten kalleimmat kaiuttimet koskaan, myös subwoofer. Ja täytyy sanoa, että kyllä näistä sitä ääntä lähtee. Ostin myös -kun kerran ostamisen makuun pääsin- lisää kosmetiikkaa sekä uudet Pilgrimin korvakorut viime talvena hukkaamieni tilalle.

Kiirettä pitää. Koko tämä viikko on mennyt käytännössä minuuttiaikataululla, aamuisin on noustu aikaisin ja syöty terveellisesti puuroa ja vitamiineja, päivät on juostu ympäriinsä ja illallakin on ollut tekemistä riesaksi saakka. Olen mm. käynyt kahdessa työhaastattelussa, päivittänyt cv:ni (edellisiin liittyen), käynyt kaksi kertaa hammaslääkärissä porattavana, tehnyt tietokantasovelluksen harjoitustyön suunnitteludokumenttia (se ei ole vieläkään valmis), pitänyt duomviraattitreffit coniin liittyen, kirjoittanut esseen viime viikolla kuulemastani aivan loistavasta Harri Hurstin pitämästä sähköisiä äänestysjärjestelmiä käsitelleestä luennosta, osallistunut Alter Egon hallituksen kokoukseen ja kerhoiltaan, käynyt kuuntelemassa Lea Viljasen pitämän (myös erinomaisen) luennon tietoturvasta, ihmetellyt toisella silmällä myös tilastotiedettä ja puhunut ruotsia kurssilla. Niin, ja tänään istuskellut kolmisen tuntia Hellun luona Kiltakalliossa juonimassa ystävän polttareita. Eilen kävin äidin kanssa lounaalla. Niin ja kävin Sonjan kanssa elokuvissa. Jopas on ollut viikko.

On perjantai-ilta, pitäisi päivittää UML-kaaviota ja mennä bileisiin, mutta takki on harvinaisen tyhjä. Eilisiltana varsinaisesti en kyennyt tekemään muuta produktiivista kuin etsimään työtodistuksia (joita en sitten loppupeleissä edes tarvinnut) ja pesemään vaatteita. Tuntuu siltä, että saattaisin mennä ajoissa nukkumaan, tehdä kaaviot huomenna ja palauttaa ne myöhässä. Väittäisin, että olen ansainnut vähän lepoa juuri nyt.

Väninää ruotsinkurssista: (more…)

Tärkeimmät uutiset ensin, tietokoneeni toimii taas! Jimm’sin pojilla meni vain muutama päivä sen vilkaisuun, hienoa asiakaspalvelua kaikenkaikkiaan! Yllättävää oli, että mikään komponentti ei ollutkaan mennyt rikki, vaan kone oli kuulemma väärin koottu (?). Kaksi vuotta se oli jaksanut hyvin vanhallakin kokoonpanolla ruksuttaa, virtalähteen rikkoutuminen sitten ilmeisesti katkaisi kamelin selän. Nyt koputan puuta, että kone jaksaa entistä ehommin vääntää. Koneenhan itse ostin syksyllä käytettynä, joskin ystävällinen myyjä antoi koneen mukana komponenttien ostokuitin, joten uuden virtalähteen sain takuuseen, enkä tsekkaamisesta ja uudelleenjärjestelystäkään joutunut maksamaan kuin yhden tunnin tuntityöveloituksen.

Pidettiin sitten viime viikonloppuna Conitea-seminaari. Jossain välissä perjantaina meinasi huumorintaju loppua, kun olin ihan puhki kaikesta ympäriinsäjuoksentelusta ja roudaamisesta. Viikonloppu oli kyllä tosi hyödyllinen, ulkoilun lisäksi mökille eristäytyminen tuotti uutta tietoa muinaishistoriasta ja lähentymistä ihmisten kanssa. Pidettiin maratontyöpajoja ja kokous. Ideoitiin tosi hyviä ja varteenotettavia juttuja. Heitin Seppistä kermavaahtoisella klementiinillä (…) ja valssattiin myös. Saunassa väännettiin luokattomia uudelleensanoituksia lauluihin. Sunnuntaina tiskasin mökin kuistilla ilman takkia ja minulla oli kuuma. Aurinko paistoi puiden välistä ja tuntui ihan syksyltä. Sillä hetkellä liikahti sisällä jotain lämmintä, pitäisi varmaan siivota kalenterista tilaa vaikka vaellukselle Lappiin ruska-aikaan. Tai ehkä Holma Saarijärvestä voisi aloittaa.

On levoton olo ja asiat pyörivät päässäni kehää päätymättä oikein mihinkään. Kun on ollut taas päiväkaupalla ihmisten kanssa, yksinoloon tottuminen on vähän hankalaa. Taktiikkahan se on tämäkin -pitää itsensä niin kiireisenä ettei ehdi ajatella tai ahdistua liikaa. Tässä periodissa on kursseja sen verran, että luennoilla istumiseen on totuttava. Onnekseni kotitehtäviä on äärimmäisen vähän, lukuunottamatta sitä tietokantasovellus-kurssia, jonka puitteissa täytyisi saada itsestään itsenäisen toteuttamisen verran irti.

Selailin tänään taas kerran Nabaztag/tag-pupun esitettä. Tarvitsen! Haluan herätä pupun soittamaan nettiradioon, ohjelmoida itse kilkkeitä pupun avointa API:a käyttäen ja… ihan kuin ei olisi jo valmiiksi tarpeeksi tekemistä. Nytkin olen valvonut puoli yötä asentelemassa webbisoftaa ja hakkaamassa päätä näppäimistöön (otsassa lukee jo peilikuvana qwerty) irkin merkistöjen kanssa. Jotain hyvää sentään, Last.fm:n radio on soinut samaiset puoli yötä ja on todettava ystävilläni olevan aivan erinomaiset musiikkimaut!