Tuletko sä hakemaan sun polkupyörää?

Aurinko ei ole noussut vielä. Naapurusto on nukkumassa. Avonaisesta ikkunasta tulvii viileää yöilmaa kasvoilleni, kun sytytän savukkeen. Yksin pimeässä keittiössä vedän ensimmäiset syvät henkoset. Loputtomalta tuntuneen ajan jälkeen päästän vastahakoisesti savukiehkurat karkuun kohti valkenevaa taivasta. Olo tuntuu samaan aikaan sekä villin vapaalta että jollekulle kuuluvalta. Voin kuulla rauhallisen hengityksen yläkerrasta asti.

-"Tuletko sä hakemaan sun polkupyörää?" kysyi Rikku minulta eilen puhelimessa. Pystyin näkemään sieluni silmin tummanruskean tuiskutukan leiskahtelevan puolelta toiselle. Aina kun hän pohtii jotain, sukii hän vasemmalla kädellään tukkaa pitkin päälakea. Se on uskomattoman viehättävä tapa. Autoa ajaessaan pojan oli vähän väliä sipaistava hiukset silmiltään, ettemme olisi joutuneet osaksi tilastoja. Peltinen vesivärilaatikkoni kolisi kassissa vasten kirjoja ja penaalia. Äänen erotti melko selvästi, vaikka autossa soi Hits of the 60's. Päädyin istumaan hänen kotiinsa koko päiväksi, vaikka minulla olisi ollut sata asiaa tehtävänä. Poika oli onnellinen tulostani, ainakin luulisin niin. Koko ajan hän hyöri ympäriinsä ja lopulta istutti minut television ääreen, koska halusi näyttää jonkin elokuvan. Luonnostelin sen aikana paperille huuliharppua soittavan huolettoman tuiskutukan, joka istui sillankaiteella yllään vihreä hattu ja takki.

Loppuillasta istuimme teekuppien ja siveltimien keskellä keittiössä. Kummallakin meistä oli paljon sanottavaa asiasta ja asian vierestä, kädet heiluivat ja puhe virtasi. Mihin muuhun se olisi voinut päättyä kuin intohimoiseen suudelmaan ja vesivärimukin kaatumiseen valkoiselle pöytäliinalle?

Selkää pitkin valuu hiki. Minä olen kekäle kekäleen vieressä ja tämä yhteinen sänky on kamiina.

Sinnittelen valvetilan ja kuumehoureen rajamailla. Havahdun vähän väliä katsomaan pölyn leikkiä säälimättömässä aamuilmassa. Jossain ikkunan takana lintu aloittaa konserton ja poika vieressäni nousee istumaan sängynkulmalle. "Se oli satakieli, ei vielä ole aamu" totean unisesti. Hän silittää ristiselkääni ja sanoo hymyssäsuin "Kulta, se on leivo".